lauantai 20. tammikuuta 2018

Pallomahan peittäjä

Tämän raskaustopin valmistin jo keväällä, kun halusin vain koettaa rypytyksiä sivuilla. Metsolan kangas ei enää tuntunut niin ihanalta kuin ennen, joten käytin sitä koepalana saadakseni hieman jämäkangasta tämän vuoden haasteisiin. 


Näin valmiina vaatteena ihastuin kankaaseen uudestaan,  ja tämä on ollut pidetty käytössä.

Kaavana tässä on OB:n toppi, josta olen jo ehtinyt tehdä tai leikata erilaisia muunnoksia: kellomekossa on samanlainen yläosa samoin kuin tunikassa, maahisissa ohjetta on muutettu vain kädenteistä suuremmaksi ja jussissa kangas koottu osista. Tässä siis etukappaleen piirsin ohjetta pidemmäksi (koossa M noin 72 cm) ja levensin ihan aavistuksen. Poimutukset keräsin navan kohdalle. Rinnuksen alle rypytin framilonia, ja käden- ja pääntiet huolittelin Punatukan ohjeella.


Pituutta on sen verran, että tämä oli alkuraskaudessa vain säkki päällä. Vähempikin siis riittäisi hyvin, kun mun maha ei tunnu tälläkään kertaa kasvavan mitenkään jättimäiseksi.

torstai 18. tammikuuta 2018

Kasvunvaraa juhliin

Näitä postattavia on nyt jäänyt roikkumaan, mutta tällaisissa tamineissa me juhlittiin satavuotiasta Suomea. Tuo oma mekko oli käytössä kyllä jo syksyllä kummin virassa, mutta kaukaa viisaana pyrin sisällyttämään siihen kasvunvaraa. Ainakin näin joulun tienoilla sopi vielä hyvin. Jos joskus muistan, laitan myös syksyisen kuvan istuvuudesta mukaan.


Mekon vaaleanpunainen pallopitsi on jotain EK:n polyamidia pakalta ja aika herkkä ottamaan osumaa esimerkiksi sormuksista. Alla on aivan mielettömän ihanan tuntuista joustobambua niin ikään Eurokankaasta. Sain ongittua sitä vielä palalaarista itselleni suikaleen, kun ilmeisesti alkaa käymään pakalla vähiin. Mekon ruusuke oli jo valmiina.


 
Tuosta alkuperäisestä palasta tein kuitenkin Pojalle sukulointia varten ruseteilla ja henkseleillä varustetun trikoopaidan. Suuri se on vielä, mutta mennee sitten keväänkin juhlat, jollei aivan mustu ennen. Rusetti on kiinnitetty käsin, henkselit vahvalla kaksipuolisella liimakankaalla, joten vetää vielä näissä kuvissa ennen käyttöä ja pesua jonkin verran.



maanantai 15. tammikuuta 2018

Keskoskokoa

Erään kaverin vauva syntyi pienikokoisena ennen joulua, joten ne 50-senttiset vaatteetkin olivat aika isoja. Näin siis tilaisuuteni tulleen ja eräänä aamupäivänä surautin kolmet housut ja jouluasun. Tonttulakin koossa tuli pieni mittausvirhe, mutta kyllä se ainakin vielä antopäivänä mahtui päähän.


Harmi, ettei tullut laitettua vaikka saksia kuvaan mukaan mittakaavaa antamaan, mutta kyllä nämä aika pieniä oli. Sain juuri sellaisia epämääräisen kokoisia tilkkuja tuhottua. Kaavan kaivoin jostain verkosta..


Tonttulakissakin tajusin kulkusen kiinnittää ihan saumurilla, niin säästyin käsin väkertämiseltä. Kulkunen on siis pujotettu kapeaan kanttinauhaan, joka on saumuroitu kiinni hiippaa ommellessa.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Joululahjat, osa 8: pienmmälle kummitytölle setti

Verson puodin puolimetrisestä sain tilkkuiltua kummitytölle tunikan, omalle tulevalle housut ja vielä Pojan nukelle jonkinnäköisen paitulin. Ja ai niin - tuli tästä yksi rusetti pompulaankin! Niistä sitten ehkä myöhemmin.



Tunika on Bunny's Balloon (OB 6/2017) ja housut samasta lehdestä Spots. Ne saattavat olla Noshin trikoota, kun kerran löysin aivan samanväristä resoria laatikoistani, enkä resoreita ole kovin monesta paikkaa ostanut. Molemmat ovat kokoa 74. Oli kyllä kiva tehdä jotakin vähän tyttömäistä vaihteeksi, vaikka kaipaan vieläkin enemmän rimpsuja. Housuihin ajattelin kyllä niitä ohjeeseen kuuluvia frilloja, mutta kangas olisi riittänyt vain kahteen, ja muutenkin frillojen muoto näytti lähemmin tarkasteltuna oudolta. 

Seuraavaksi suurin menekki oli Diagonal-housuihin koossa 56 cm (OB 1/2016). Hieman kavensin leveyttä, kun ihan en saanut kangasta riittämään muuten. Lahkeensuut olivat sen verran kapoiset käsivaralla leikattuna, että tein vekit housuosaan takapuolelle. Nuken mekon saksin vain nuken ympärille, ja siihen nähden tuotos onnistui huiman hyvin. Kaula-aukko saisi olla pienempi, kun kerran taakse tuli pitkä tarranauha pukemista helpottamaan. Tuo nukke on kovin omituisen muotoinen, joten kaikki vaatteet näyttänee sen päällä samanlaisilta. Vielä pitää muutama pikkuvaate tehdä Pojan synttärilahjapakettiin.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Joululahjat, osa 7: lapselle tarvevaatetta

Poikanen sai lahjaksi myös pehmeitä paketteja, vaikka eivät ne kovin tuntuneet kiinnostavan. Eipä silti, tärkeintä kaikesta oli ylipäätään lahjojen avaaminen, sillä vuoron perään hän kävi auttamassa kutakin vuorossa ollutta aikuista. Tein kuitenkin muutaman vaatteen tarpeeseen - joskin vastahakoisesti - sellaisista kuoseista, joista en (vielä) tekisi muulloin. Tuo kun ei vielä ole kieltäytynyt mistään päälle pantavasta ulkonäön vuoksi.


Ryhmä Hau on ollut viime aikoina bongatuin asia marketissa, vaikka telkusta katsotaankin Pipsa possua. Siispä yksi ompelus oli tämä paita (OB Raw Edge Details, 110 cm). Sain kuin sainkin hankittua ja ommeltua sen täysin salaa. Harmaa trikoo taitaa olla myös Kangaskapinasta.


Ryhmä Haun jämistä syntyi toisen paidan lisäksi myös tunika koossa 98 sovellettuna samasta kaavasta. Yksivärisen trikoon ostopaikkaa en muista. Omasta vanhasta paidasta tein myös tämän toisen paidan samalla kaavalla, vaikka se päätyikin suoraan kaappiin. 



Jeeppi-kankaan kävimme yhdessä Pojan kanssa hakemassa. Pettymys oli aika suuri, kun lapsi ei saanutkaan kaivurikangasta, mutta onneksi jeepitkin on ihan ok. Tämän tekemisen Poika näki, eikä ollut yllättynyt ollenkaan. Harmaa kangas on niin ikään Kangaskapinalta, resorit varmaankin NOSHilta.



lauantai 6. tammikuuta 2018

Hyväntekeväisyyttä käsillä tehden

Anni kerää Sormustin-blogissaan hyväntekeväisyyskohteita käsityöntekijöille vuodelle 2018. Laittakaahan hänelle viestiä, jos tiedätte jonkin tahon, jota voi auttaa auttamaan kättensä töillä. Saadaan kattava lista kasaan kaikkien iloksi!




perjantai 5. tammikuuta 2018

Joululahjat, osa 6: pussukat korkista

Aatonaattona kävin vielä kangaskaupassa etsimässä korkkia ompeluihin. Anopillle meni lahjaksi tällainen vanha Finlaysonin verhokangas tukevalla kovikehuovalla vuorattuna.


Toisen sisko kumppaneineen sai Kansallismaisemaa (EK) korkin kanssa. Tämän pussukan täytin herkuilla sekä ihmisille että koirille. On sitä vain aika hukassa lemmikkihyllyn edessä, kun ei ole kuunaan perehtynyt tuollaisiin tuotteisiin.  


Kiireessä meinasi käydä ja kävikin aika monta hupsista, mutta onneksi kangastarpeen laskuvirheen saattoi korvata sisäpuolella toisella kankaalla, piirin väärinlaskun hyvällä tuurilla ja suunnitteluvirheen leikkaamalla matalammaksi (tuli parempi!). Molemmissa pohja on halkaisijaltaan 19 cm, joten yksi leveys kangasta riitti, kun sisäpohja tuli jostakin muusta. Korkkia tuossa on noin 10 cm:n korkeudelta, ja ennen yläreunan taittoa korkeus oli 23 cm.

Edit 11.1.2018

tiistai 2. tammikuuta 2018

Joululahjat, osa 5: sukat megakutojalle

Toisen isoäiti on sellaisen luokan neuloja, etten ollut ajatellutkaan hänelle tehdä mitään puikoilla, ennen kuin anoppi kertoi, että mummo oli valitellut, ettei hänellä ole villasukkia! Tiedä sitten, kuinka tosissaan mummo oli ollut, mutta minä tartuin tilaisuuteen heti. Kyllähän sen itsestäänkin tietää, että kaikille muille tulee tehtyä, mutta itselle ei. 


Poika valitsi lankahyllystä tämän vihreän seiskaveikan, kun olin selaillut nopeasti valmistuvaksi malliksi Novitan Sydänystävät lyhennettynä. Mummolla on tapana tehdä enemmänkin kirjoneuleisia sukkia, joten siksikin päädyin itse palmikkoon. 


Aloitin 56 silmukalla, tein 10 kerrosta joustinta, kaksi mallikertaa (mallikuvio II) ja kantapään jälkeen vielä yhden kokonaisen ja neljättä riville 15 ohjeen mukaan (mallikuvio II). Tämän jälkeen käytin mallikuviota IV ohjeena kärkikavennuksissa. Muuten en ohjetta jaksanutkaan tavata, joten en tiedä yhtenevyydestä. Mun 36 - 37:n jalkaan näistä tuli liian isot, mutta toivottavasti sopivat saajalle.


Toisen sukan palmikot taistelin ajanpuutteesta huolimatta kiertymään eri suuntaan ohjeen vastaisesti. Tämä onnistui, kun kaikki yksittäiset keskimmäiset ja reunimmaiset palmikot, joissa ei tullut nurjia silmukoita (pisteettömät), nostettiinkin apupuikolle eteen. Mallikuvion II rivi 16 neulottiin siis ohjeen mukaan molemmissa sukissa. Kärkikavennukset tein eteen neulotuilla puikoilla päinvastoin eli oikealla kaksi oikein yhteen ja vasemmalla ylivetokavennuksella.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Paluu vanhaan: tuolien päälliset

Ruokapöydän tuolien päälliset alkoivat näyttää hajoamisen merkkejä jo pari vuotta sitten. Vuosi sitten tilanne alkoi olla katastrofaalinen ulkonäön suhteen. Ja siltikin meni näin pitkään, ennen kuin sain tehtyä asialle jotain. Pyysin joululahjaksi siskoja (ja siskoksi luettavaa pikkuserkkua) niitinrepimistalkoisiin. Mulle tämä vaihe oli se projektin hidastaja, sillä testasin niittien repimistä yhdestä tuolista jo vuosi sitten ja jäin välttelemään koko hommaa.


Kankaan tilasin EK:sta. Sen toimitusajaksi luvattiin kuusi viikkoa, mikä sekin on himmentänyt haluja ryhtyä puuhaan. Kotiin se kuitenkin tuotiin viikossa. Ompeluryhmästä kyselin keinonahan ompelemiseen vinkkejä, ja heti listan kärjessä oli etsiä varuiksi lähimmän suutarin numero. Mun Elna jaksoi kuitenkin tosi hienosti tämän uuden aluevaltauksen. Keinonahan leikkaaminenhan on mukavaa puuhaa, eikä ompelemisen muutamaa saumaakaan tarvinnut ekan kerran jälkeen pelätä. Kunhan jaksoi hitaalla polkea eteenpäin ja varsinkin tikeissä olla tarkka. Lopputulos ei täydellinen ole, mutta huomattavasti parempi kuin lähtökohta.
Toinen hankalampi vaihe oli tuolien öljyäminen taaperotaloudessa. Piti löytää aikaa sekä öljyämiselle (taaperolta) että sen jälkeiselle päivän tai parin evakolle. Samalla liimasin uusimani sivupehmusteet istuinpehmusteeseen, vaikka liima ei ainakaan haissut miltään. Niittamisen hoitivatkin sitten Toinen ja isäni minun asetellessa päälliset ja äidin vahtiessa lasta. Apukäsittä ei olisi siitäkään selvitty. Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta uudeksi vuodeksi kylläkin!


Kankaana oli EK:n Napa värissä B203. Pinta on pääosin PVC:tä, mutta joukossa myös PU:ta. Hoito-ohjeena siis nihkeällä rätillä pyyhkiminen. Kahdeksaan tuoliin sitä meni yhteensä neljä metriä (leveys 138 cm), kun asetteli oikein palaset. Pääsin siis huomattavasti halvemmalla, kuin olin ounastellut, vaikka pitikin ostaa tikkilankaa erikseen (Coats Duet, nro 30). Vaaleaa puuöljyäkin (Tikkurilan Nostalgia puuöljy vaalea) löytyi vielä kaapista edelliseltä hoitokerralta. Levittämisessä oli hiukan ongelmia, mutta saavathan nuo nyt hiukan eläväpintaisia ollakin.


Aikaisemmin olin hankkinut ja leikannut Etolasta ostamani sentin superlonia sivuihin. Tämän kiinnitin vielä hyvässä kunnossa olevaan istuinsuperloniin Kiillon Akva Contactilla, jota olisi mennyt melkoisesti (yli puoli litraa), jos sitä kaupoista olisi toinen purkki löytynyt. Osan kiinnitin jollain Bison Tix -kontaktiliimalla, joka ei selvästikään pitänyt yhtä hyvin. Niitit kiinnitettiin kaikkien järjen ja käsien säästämiseksi kompressorin avulla. Ja huopatassut tietenkin uusittiin. Toivotaan, että tämä alkuperäistä paksumpi keinonahka on myös hieman kestävämpää, sillä en viitsisi heti viiden vuoden jälkeen ryhtyä (avusta huolimatta) moiseen uudestaan.

Ja tässä kaikkien kauhistukseksi lähtötilannetta. Sinänsä tykkään kyllä tuosta tammen omasta väristäkin, mutta pöytä ja tuolit maastoutuvat liiaksi samanväriseen olkkarin parkettiin, joten vaalennuskäsittely (ja suojaus) oli paikallaan.  Aika nopeasti tuo pinta kokemuksen mukaan kuitenkin kuluu tuollaisesta yltiövaaleasta vaaleahkoon. Ensi kerralla sitten reilummin laimennusta öljytessä.
 


lauantai 30. joulukuuta 2017

Joululahjat, osa 4: helppoa ja nopeaa

Tämän postauksen ajankohdaksi olin valinnut joulukuun alun, mutta enpä sitten muistanut julkaista. Ehkä olisi helpottanut omaakin lahjankeksintää, kun olisin täältä vain onkinut ideat. Piparkakkutalot sitten hätäpäissäni tein ja korkkikangasta metsästin Eurokankaista esimerkiksi tällaisiin rusetteihin:


Näitä oli kyllä mieluisaa tehdä, kun ovat nopeita ja hyvännäköisiä. Pohjalla on suorakaiteen muotoinen pala, joka on ommeltu ensin pitkittäin putkeksi, käännetty sauma keskikohtaan, ommeltu päistä kiinni, käännetty toiseen kertaan saumat sisälle ja sitten vielä tikattu päältä keskeltä. Keskimmäinen suikale on vain taiteltu ja käsin kiinnitetty. Miehen rusettiin laitoin yhdistelmän reikäkuminauha-kuminauha-nappi, jotta sen saa kaulaankin. Ei esteettisin, mutta käytössä toiminee ja on mukava päällä.


Hiuskoristeeseen eivät tavalliset pinnit tai hengettömät oikein riittäneet, mutta tällainen (Iberon tai Cailapin) hiuskoriste Prismasta toimi.


Ja sitten niihin aiemmin kerättyihin ideoihin. Villasukkasuunnitelmia tein toiseen postaukseen vuosi sitten, ja ihan hyviä lahjoja nekin ovat, mutta olen vuoden mittaan laittanut muistiin kaikkea pieniä ideoita, joita ilmestyi joulujen 2016 ja 2017 aikaan (lista päivittynee).

Nopeiksi lahjaideoiksi voisin nostaa kylpy (1 ja 2) - ja kuorintakuulat.

Miehille en koskaan keksi mitään lahjaksi, mutta jos kravatteja kaappiin pölyttymään? Aiemmin tekemistäni sytykeruusuista on kiva uusi versio jouluksi, sytykekuuset tai sytykesipsit. Ruusut ovat olleet pidetty lahja, mutta koin suurissa määrin näppien menevän helliksi.

Mukaan voi sitten jouluna laittaa kauniin pakettikorun tai mikälie on nimeltään tai tehdä tyhjistä paperirullista tähden. Himmelin tarvikkeet jos unohti kesällä leikkoa, voi kieritellä paperista. Itse en kyllä viitsis kovin isoihin töihin lähteä paperia rullailemaan. Lumihiutaleohjeita on vaikka millä mitoin, mutta en monestakaan tykkää. Näistä ylin on kiva. Huopatorttukortit vaikutti helposti askarreltavilta, mutta kun en yhtään itse tortuista välitä. Toiset kortit, joissa olisi irrotettava osio, olisi nämä magneettikortit. Kuusen alle voi paperinarusta tehdä loistavia lahjoja, ja omat kutomukset ympäröidä vaikka lahjavyötteillä (1 ja 2).

Ja sitten haluaisin ehdottomasti kokeilla makrameen tekoa, mutta aiemmin mikään malli ei ole oikein napannut. Enkä oikein osaa vielä ajatella, mitä muuta kuin seinävaatteita ja vöitä näistä tekeleistä saisi. Tämä lehtikuvio on kuitenkin tosi kiva!

Edit 11.1.2018 sytykesipsit-, paperirullatähdet-, ja lahjavyötelinkit.