torstai 27. huhtikuuta 2017

Jämähaaste2017, huhtikuu: hiuskoriste sulista

Tein juhlia varten sulista hiuskoristeen, mutta päädyinkin sitten pitämään toista, koska se sopi nutturaan paremmin. Tämä tarvitsisi vapaat hiukset tai ainakin jotenkin toisepuoleisen kampauksen, koska vaakatasossa koriste ei näyttänyt kovin kivalta.


Tässä on kuin onkin piilossa käsinompelua ja kangasta: sulat tökin lehdenmuotoiseen hiuspinniin kietaistun tyllin rei'istä kiinni liimaan ja varmistin pidon vielä muutamalla pistolla. Napin ompelin liiman päälle. Napin olen saanut morsiamelta synttärilahjaksi monta monta vuotta sitten. Sulatkin ovat odotelleet kaapissa Tiimarin päivistä asti.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Jämähaaste2017, huhtikuu: rusetteja kaulaan ja päähän

Lupasin morsiamelle tehdä rusetit Pojan juhlavaatteiden jämistä kaikkia morsiuslapsia yhdistämään: pojat saivat kaulaansa ja tyttö pääpantaansa, kun hänellä ei vielä hiuksia ole. Tällaiselta näytti pääpanta meidän mallin päässä:


Tein rusetit kaksinkertaisista suorakaitaleista. jotka ompelin ja käänsin. Kolmannesta putkeksi ommellusta suorakaitaleesta tein keskiosan, jonka kiinnitin käsin rusettiin. Rypytykset sain kauniiksi siten, että ennen keskiosan kiinnittämistä harsin rusetin keskelle, reunasta reunaan, lankaa, jonka vedin kireälle.


Tytön rusetin kiinnitin pitkähköön suikaleeseen, jonka päät kavensin keskelle kaitaletta. Tämäkin oli kaksinkertainen kappale ja päältä tikattu. Vieläkin pidempään ommeltuun suikaleeseen pujotin puolen senttimetrin levyistä kuminauhaa sisään. Kuminauha on kangasta lyhyempi, jotta säätövaraa jäi. Kiinnitin nauhan suikaleen alle käsin. Olisihan sitä voinut sinne väliinkin suunnitella, mutta en jaksanut, kun ei noinkaan näyttänyt päälle pahalta.


Kaularusettien keskikohdasta pujotin läpi FOE-nauhaa, jonka päät vahvistin lakanakankaanpalalla. Säätövaraa näihin tuli kahdesta Kam-nepin paikasta toisessa päässä. Kaularusetteihin olisi ehkä voinut käyttää jotakin tukikangasta, sillä ainakin oman pojan kaulassa rusetti muistutti hieman Pelle Hermannin roikkuvaa kaula-asustetta. Mitenkään turvallisia lastenvaatteita nämä eivät ole, mutta välttävät kävelyn kirkon ovilta alttarille valvonnan alla.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kaason pitsisessä tyllimekossa

Sain kunnian toimia viikonloppuna kaasona parhaalle ystävälleni. Kiitos vielä S&O juhlista! Ystäväni nauroi mekon nähtyään, että olen hänen "jotain sinistä". Mielessäni mulla oli samanlainen mekko vaaleanharmaana (jota tuo tylli itse asiassa on), mutta EK:n valikoimista johtuen esiinnyinkin inhokkivärissäni. Eipä siinä, kyllä siniset mulle sopii, mutta täytyi tätä silti vähän nieleskellä.

Halvaksi huvi ei tullut, kun kankaita hain suunnitelman muotoutuessa pariin kertaa vielä lisääkin ja osa jäi käyttämättä, mutta en vain enää osaa ostaa valmisvaatteita, jos tiedän itse kykeneväni mekon tekemään. Farkut sentään mieluusti ostan muiden valmistamina. Juhlamekot on vain niin ihania tehdä, kun niistä saa kauniita ja ne haastaa sopivan verran.


Aluksi ajattelin piilottaa lantion tyllin sekaan niin, että vuorikankaaseen olisi tullut karkeaa tylliä vain alaosaan ja pehmeää varsinaisen puolikellotetun mekkokankaan päälle koko pituudelta. Onneksi päätin vain kellottaa tyllit melko niukkalinjaisen mekkokankaan (Moss Crepe) päälle. Kyllä tästä niinkin tuli ihan tarpeeksi pöyhkeä. Tylli neuvottiin leikkaamaan vain suorakaiteeksi ja rypyttämään, mutta otin riskin tyllin kellottamisesta, mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi lanteikkaalle, vaikka jouduinkin vielä hääpäivän aamunakin leikkaamaan alareunaa. Alimmainen tylli on valkoinen puolikello, koska EK:sta oli harmaa loppunut, keskimmäinen vaaleanharmaa puolikello ja päällimmäinen vaaleanharmaa kokokello kaksinkertaisella vyötärönpituudella, jotta rypytys näkyisi koko matkalta.

Yläosassa on samainen mekkokangas kuorrutettu pitsillä (Jane Double), jota sitäkin hain kesken lisää, kun tajusin haluavani sittenkin pitkät hihat. Hihansuiden huolittelusta pääsin leikkaamalla langansuunnan vastaisesti. Unohdin lisätä väljyyttä joustamattomaan kankaaseen, mutta ratkaisin pienen kinnaamisen sillä, että olkapäille tuli hienoiset laskokset. Jotenkin olin onnekseni leikannut hihat niin, että hihaa oli pidemmälti kuin aukkoa. Päätös pitkistä hihoista ja sitä kautta toisesta kankaanhausta oli oikein hyvä, sillä sain näin hulpioista myös tuon vyötärökaitaleen, jonka kiinnitin mekkoon vain yläreunastaan ja vetoketjun kohdalta. Alareuna on kauniimpi irti ja pysyi hyvin pitkin päivää tyllin päällä. Pääntiehen leikkasin muotokaitaleen, jotta reuna olisi siisti.

Kaavan pohjalla oli aikaisempi pitsimekko, jonka katkaisin vyötärökaistaleelliseksi, lisäsin vetoketjun taakse ja avarsin pääntien takaa melko alas (koska vetoketjuvarastoista löytynyt sopiva väri ei ollut kovin pitkä).

Laitan sovituskuvia lisää, jahka saan ne otettua.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jämähaaste2017, huhtikuu: taaperon kauluspaita

Pojan juhlapukuun kuului tietenkin myös kauluspaita, josta olen kyllä hieman ylpeä - varsinkin kun Toinen ihan aidosti ihmetteli, että osaan sellaisenkin tehdä. Eihän se nyt ihan hirveästi enemmän osaamista vaadi kuin tavallinen trikoopaitakaan, mutta näpertelyä kyllä. Tyydyttävää oli kuitenkin se, että sain sen ilman kummempia turhautumisen tunteita valmiiksi.



Paita on kauluspaidaksi paksua puuvillaelastaania (EK:n Mallorca), mutta takittomaan kokonaisuuteen ajattelin paksumman olevan kivempi. Kaavana oli OB:n Button Up kauluksella (6/2014).

Jämää tässä postauksessa ovat nuo napit, sillä niitä on kolmia erilaisia: nappilistan napit sekä molempien hihansuiden ovat keskenään hieman erilaisia, mutta sitä ei kyllä huomaa, jos ei tiedä. Otan vanhoista vaatteista aina napit talteen ja ketjuliikkeet käyttävät niin samanlaisia mustia ja valkoisia nappeja, että hyvin menevät näin.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Jämähaaste2017, huhtikuu: liivi ja housut metrin pätkälle

Meille tuli nopealla aikataululla kutsu häihin, ja lapsi pääsi vielä sulhaspojaksi. EK:n palalaarista löysin ehkä jotain villan ja silkin sekoitetta pojalle liiviksi ja housuiksi. Kangas (80 cm) riitti juuri noihin ja kolmeen rusettiin kaikille, kun liivin vuoritti Mallorca-elastaanipuuvillalla.

Liivin kaavat ovat OB:n 6/2014-lehdestä (Lil Dude). Jätin kaksi nappia napinläpineen pois, koska varastosta ei löytynyt niin monta samanlaista.  Vuoreksi tuli EK:n mustaa Mallorca-puuvillaelastaania. Vähän jäi harmittamaan se, että hieman huitaisten leikkasin ja ompelin, niin että päällikangas jäi löysäksi vuoreen verrattuna. No, eipä tuo kantaja niin paikallaan pysy, että sen päällä huomaisi.


Housujen kaavana on OB:n Arnold (6/2013). Koin koon 98 tosi pitkäksi ja meidän hoikkikselle myös hieman leveäksi. Ensimmäistä on helppo säätää ja jälkimmäinen oli odotettavissa, joten lisäsin housunkaulukseen kumpparit sivuille. Siltikin taitaa henkselit tulla tarpeeseen.



Kangas on kyllä ihanaa, koska se ei rypisty!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Luottokaava lapsen t-paitaan (jämähaaste2017, tammikuu)

Ystävän kuopus täytti vuoden, joten tein kaksi teepparia koossa 86 cm kesäksi. Kasettiradiot tai mitkä lie ovat Pojan haalarin ja paidan (tulossa) jämistä sekä EK:n beigeä trikoota.


Myös Kvaak (Pehemiä) on Pojan leggareiden ja joidenkin omien yritelmien jämiä. Vedenvihreän trikoon olen ostanut EK:sta.


Kaavana tuttu ja toimiva Panda (OB 3/2016).

torstai 6. huhtikuuta 2017

Bloggaajan esiäiti

Monesti hävettää omat ajatukset, kun ajattelen mammaani. Olen ymmärtänyt vasta aikuisena muiden tarinoista, että äidinäidilläni ei todellakaan ollut helppo elämä. Lapsuudessani en aavistanut orpoudesta, evakkomatkoista, lasten menetyksistä tai sairauksista mitään. En muista kertaakaan, että mamma olisi valittanut, itkenyt tai edes suuttunut. Tai kerran hän korotti ääntä kurtistaen kulmiaan, kun aloin leikkiä lihapullataikinalla. Tajusin tehneeni jotain todella kamalaa. Mammani oli aina iloinen ja vieraanvarainen - tyypillinen karjalainen. Päällimmäisenä muistan mamman lämmön, sillä sain lapsuudessa viettää paljon aikaa hoidossa mamman luona. 


Mamma oli myös kova tekemään käsitöitä. Muistikuvieni mukaan istuimme usein katsomassa Kauniita ja rohkeita. Kun puikkojen kilinä lakkasi, katsahdin nojatuolissa istuvaan, nukkuvaan mammaan. Mamman havahduttua mikrounestaan sai aina saman selityksen: "En mie nukkunt, mie vaan lepuutin silmiäin." Sukka pysyi koko ajan ilmassa. Käsitöiden saralla hävettää sekin, että minä julkaisen blogiin todistusaineistoa jokaikisestä ommellusta saumasta, mutta ennen viikkojen ja kuukaisien työ vangittiin yhteen kuvaan. Kas näin.


Kaikki nämä työt on ilmeisesti tehty 80-luvun alkupuoliskolla. Seuraavaksi kavalkadi kuvia sukulaisia ilahduttamaan. Bongaatko jotain perimääsi?
 


 


 
  

  


Onneksi häpeä tässä tapauksessa on ainoastaan positiivinen asia. Se saa minut tavoittelemaan samaa kiitollisuutta, tyyneyttä ja elämäniloa kuin mammassani oli. Ja rakastamaan käsitöitä vielä enemmän.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Jämähaaste2017, huhtikuu: jotakin juhlaan (tai kouluun)

Huhtikuulle olin alun perin miettinyt jotakin kouluun, mutta se ei varmaan monia muita inspaa näin kesän kynnyksellä. Vaihdoinkin sen elokuulle ja poistin sieltä "jotakin aikuiselle", koska sellaisiakin kategorioita oli jo monia vuoden mittaan. Noihin kategorioihin saa toki edelleen keksiä omat jämäilynsä, jos siltä tuntuu. Itseäni innostaa enemmän näperrellä jotakin pientä tai isompaa juhlaan - yhdet isot sellaiset sattuivat kuun loppuun.

Voisin ehkä saada aikaan...

Oman blogin kätköistä juhliin

Oon mä juhlinutkin vuosien saatossa! Mekkojahan olen tehnyt liudan, koska niiden tekeminen vain on niin kivaa ja lopputuloksetkin usein palkitsevia kaiken muun paitsi käyttöajan suhteen, mutta näköjään olen myös kaikkea pientä näperrellyt erinäisiin tilaisuuksiin.





 Hiuskoristeita 1, 2 ja 3


 





  
Kuten aiemminkin, täydentelen listoja, jos jotain sopivaa sattuu eteen. Pyrin edelleen keräämään varsinkin ilmaisia ja suomenkielisiä vinkkejä, ohjeita ja kaavoja.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keväisiä pitsikukkia

Ei toi mun itselle asettamani haaste etene. Tulee mieleen aina kaikkea muuta kiinnostavampaa. Mut jos nyt yhden asian kuukaudessa saisi tehtyä, niin kai se riittää.

Tällä kertaa sijaistoiminta tuotti pitsimekon SK 2/2015:n ohjeella. Pitsin ostin viime kesänä Jättirätistä ja trikoo alla on EK:sta. Kovasti myyjä vakuutteli, ettei näy läpi iho tai rutut, kun ohutta on, mutta mä olen vähän eri mieltä. Ois pitänyt etsiä hieman tymäkämpää trikoota alle. 
 

Lantion lisäksi tämä kinnaa kainaloista. Mukavuuden suhteen ei ole hätää, sillä molemmat kankaat joustaa kiitettävästi, mutta en mä tätä ilman villatakkia tule käyttämään. Sinänsä mallissa on potentiaalia, mutta ensi kerralla täytyy selvästi valita ihan oma kokonsa eikä yhtä pienempi, niin kuin olen SK:n mallien kanssa joutunut usein tekemään.


Ohjeesta poiketen vuoritin mekon kokonaan, mutta en  huomannut, että sisähelmaa olisi pitänyt vähän lyhentää pitsiin nähden. Nyt kankaat eivät pysy aivan kiinni toisissaan. Pitsin saumat ompelin ihan ompelukoneella, kun oikeanväristä lankaa ei ollut saumuriin tarpeeksi.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kahleita (jämähaaste2017, tammikuu)

Yritin tehdä itselleni toppia taannoin, mutta kaava ei oikein onnistunut. Piti sitten tehdä Poikaselle T-paita. Kaavana on OB:n Lil' Bear lehdestä 4/2016. Olen aiemmin tehnyt ohjeen mukaisesti pitkähihaisena, mutta nyt eivät riekaleet riittäneet kuin kesäpaitaan. Suurensin myös kaula-aukkoa, kun tuli leikattua vain koko 92 cm. Taskun lisäsin samasta vanhasta jämästä kuin takakappale on.


Käpysen Houdinia jäi onneksi vielä sen verran, että kikkailulla pitäisi siitä itselle vielä se T-paita saada aikaan. Kangaskaveri pitää kyllä sitä ennen vielä jostain metsästää.