tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keväisiä pitsikukkia

Ei toi mun itselle asettamani haaste etene. Tulee mieleen aina kaikkea muuta kiinnostavampaa. Mut jos nyt yhden asian kuukaudessa saisi tehtyä, niin kai se riittää.

Tällä kertaa sijaistoiminta tuotti pitsimekon SK 2/2015:n ohjeella. Pitsin ostin viime kesänä Jättirätistä ja trikoo alla on EK:sta. Kovasti myyjä vakuutteli, ettei näy läpi iho tai rutut, kun ohutta on, mutta mä olen vähän eri mieltä. Ois pitänyt etsiä hieman tymäkämpää trikoota alle. 
 

Lantion lisäksi tämä kinnaa kainaloista. Mukavuuden suhteen ei ole hätää, sillä molemmat kankaat joustaa kiitettävästi, mutta en mä tätä ilman villatakkia tule käyttämään. Sinänsä mallissa on potentiaalia, mutta ensi kerralla täytyy selvästi valita ihan oma kokonsa eikä yhtä pienempi, niin kuin olen SK:n mallien kanssa joutunut usein tekemään.


Ohjeesta poiketen vuoritin mekon kokonaan, mutta en  huomannut, että sisähelmaa olisi pitänyt vähän lyhentää pitsiin nähden. Nyt kankaat eivät pysy aivan kiinni toisissaan. Pitsin saumat ompelin ihan ompelukoneella, kun oikeanväristä lankaa ei ollut saumuriin tarpeeksi.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kahleita (jämähaaste2017, tammikuu)

Yritin tehdä itselleni toppia taannoin, mutta kaava ei oikein onnistunut. Piti sitten tehdä Poikaselle T-paita. Kaavana on OB:n Lil' Bear lehdestä 4/2016. Olen aiemmin tehnyt ohjeen mukaisesti pitkähihaisena, mutta nyt eivät riekaleet riittäneet kuin kesäpaitaan. Suurensin myös kaula-aukkoa, kun tuli leikattua vain koko 92 cm. Taskun lisäsin samasta vanhasta jämästä kuin takakappale on.


Käpysen Houdinia jäi onneksi vielä sen verran, että kikkailulla pitäisi siitä itselle vielä se T-paita saada aikaan. Kangaskaveri pitää kyllä sitä ennen vielä jostain metsästää.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hualari roboteista (Jämähaaste2017, tammikuu)

Het perään tein toisenkin haalarin. Tämä on arvioni koosta 104 cm (90-senttisen päällä). Varmaan onkin raajojen osalta, mutta jää nähtäväksi, onko selälle tarpeeksi pituutta sitten joskus. Muistin tehdä leveämmän alaetupaneelin, niin tätä voi käyttää yöpaitana. Vetoketju ei paina ihoa vasten. Sain muutenkin vetoketjun alapäästään nätimmin kiinni kuin aikaisemmassa versiossa.


Kankaat ovat EK:sta, resori muinoin ostettu kenties Majapuulta ja vetoketju Kangashamstereilta. Robottikangas ei olisi riittänyt koko pituuteen, joten se sai kaveriksi tuollaisen vedenvihreän. Olin jo lyömässä harmaan kanssa päätäni seinään, mutta tuo yksivärinen kyllä pelasti. Luonnossa yhdistelmä näyttää paljon paremmalta kuin hämärässä keinovalossa.


Sitä en ymmärrä, miten samaan aikaan leikatut takakappaleet eivät kohdistuneetkaan riveittäin, kuten etupuolella tekivät. Kauluksesta saisi myös napsaista hieman takasaumasta pois, jotta se ei noin lörpöttäisi joka suuntaan - tai tehdä kaksi kertaa korkeamman ja jättää tikkaukset niikseen.


Vielä on Pojalla vähän kasvettavaa!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vinovetskajumpsuitti, jee!

En saanut itseäni tilaamaan erästä tunnettua kaavaa, mutta onneksi osaan jo hieman kaavoittaa, joten naitin Ottobren vinovetskahupparin jonkin toisen OB:n lehden haalarin alaosaan, ja tällainen tuli:
 

Kankaana on Mutturallan suunnittelemaa lepakkoa, jonka ostin kakkoslaatuisena Kankaiden yönä. En oikein itse ymmärtänyt, mikä siitä kakkoslaatuisen teki (ellei nyt sitten sattunut olemaan jokin pakanlopun ryppyisyys, jota en itse osaa huomata). Toivottavasti värit pysyvät muissakin pesuissa hyvinä. Vetskari on Kangashamstereilta ja resorit ja hupun sisäpuoli lienee EK:n.


Tämä on aika näppärän kokoinen nyt 98:na, mutta selkään voisi lisätä pituutta, sillä kasvunvaraa ei juuri ole, vaikka ollaan vasta siirtymässä kyseiseen vaatekokoon. Seuraavaan yritykseen muistan toivottavasti tehdä etureunasta hieman pienemmän hupun (edestä lakisaumasta pois), leventää lahkeita (ellei tule yöpuvuksi) ja leventää sisäpuolen etupaneelia niin, että vetskari jää sen eteen koko matkalta. Kivempi paljasta ihoa vasten niin.


Metristä ei jäänyt jäljelle kuin matala ja leveä pala, josta sisko onneksi teki vauvalahjaksi pienet housut. Lopusta saan ehkä johonkin paidan rintamukseen kuviota.


Vaan emmä ehkä sittenkään osaa käyttää tällaista kodin ulkopuolella. Yritin kyllä, mutta tuli sellainen fiilis, että lapsi on nostettu suoraan sängystä rattaisiin. Ja kyllä paita ja housut -yhdistelmä on käytännöllisempi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Malli vei vaarallisille vesille

Hieman on, tuota, mietittävää tässä mallissa. Tykästyin siihen kovasti, mutta en uskalla tehdä lisää, ennen kuin tuo tyyppi on oikeankokoinen. Kinnaako tuo kainalo noin myös sitten 98-senttisenä? Haluanko paidan, jossa käyttäjän on oltava just eikä melkein oikeaa kokoa? Yleensä suosin sellaisia pitkään kestäviä ratkaisuja.

Onko teillä kokemuksia Ottobren Steampunkista (6/2015)?

 

Kokeilin ensimmäistä kertaa ompelukoneen yliluotteluommelta ja hämmästyin siitä, kuinka helposti hyvää jälkeä saa aikaan. Harjoittelulla tulisi varmaan erinomaista! Olen hieman kartellut näkyvästi erivärisillä langoilla ompelemista epäsiistin jäljen takia, mutta tätä voin koittaa uudestaankin.


Kaltaisilleni aloittelijoille voin kertoa, että sauman ompelin ensin ihan tavallisella suoralla ompeleella ja sen jälkeen tikkasin saumanvarat päältä toiselle puolelle tuolla yliluotteluompeleella.
 

Silitystäkin tämä olisi kaivannut, mutta kun ensimmäinen pesu hoitaa kuitenkin homman, niin menen siitä, mistä aita on matalin.


Kangas on Käpysen Vaarallisilla vesillä.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Mahdollisimman piilotetut ewokit

Ostin tämän kankaan Toinen mielessäni. Itse en ole nähnyt yhtäkään Star Warsia, vaikka ehkä se yleissivistykseen kuuluisikin. Mulle sopi kangaskaupassa tällainen piilotettu versio leffoista.


Kävin omani ostamassa EK:sta, mutta huomasin kankaan olevan Kangaskapinassa hurjan paljon halvempaa. Kaveria lupasin auttaa boksereiden verran, joten tilasin sitten toisen kerran sieltä.


Kaavana tässä hupparissa on Diagonal Zipped (Ob 1/2017), ja 98 cm on passeli koko 90-senttiselle. 


Vuoritin hupparin kokonaan jollain vanhalla palalaarilöydöllä, koska trikoosta ei olisi ollut yksinään mihinkään. En ois kyllä muutenkaan tykännyt alavaroista etukappaleissa. 


Vieläkään en ymmärrä, miten tuon onnistuin kasata siististi, mutta ensimmäisenä taisin kiinnittää vetoketjun. Mulla on aina tarkoitus laittaa ylös, missä järjestyksessä tällainen vetoketjullinen vuoritettu huppari kannattaisi kasata, mutta taidan tehdä sen joka kerta hieman eri järjestyksessä. 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Nukelle sateenkaarta

Tänään on hyvä päivä paljastaa, että tein sateenkaarisukkien jämistä meidän alastomalle nukelle villatakin. Hän on nämä ensikuukautensa (vuotensa) meillä viettänyt ihokontaktissa suositusten mukaisesti. Siveyssyistä en voi vielä takkia nuken päällä kuvata, mutta jahka saan tilkkuja tuhottua housuiksi, pääsee nukke takkinsa kanssa kuvaan. Nukke on kuitenkin 31 cm pitkä ja ruumiinrakenteeltaan leveähkö. Kuvassa takki vaikuttaa käsipainotteiselta, mutta päällä ennemminkin pitkältä.


Jos haluaa ehdottomasti kokeilla takkia vaikeimman kautta, voi tehdä sen niin kuin minä: yhtenä kappaleena mahdollisimman vähin saumoin. Tämä ei siis tarkoita, että mahdollisimman vähällä työllä.  Ohjeen kirjoitin kyllä muistiin, mutta kadotin paperin, joten tämä on hieman vaillinainen.

Kuva 1

Aloitin helmasta (kuvassa 1 alhaalla) luomalla 48 silmukkaa. Tein neljä kerrosta ainaoikeaa ja päälle pari sileää eli kerros oikein ja nurin. Vaihdoin langan värikkääksi ja tein oikean ja nurjan kerroksen. Toistin kahta valkoista sileää ja värillistä oikeaa ja nurjaa vielä neljä kertaa.

Jätin molemmista sivuista odottelemaan 11 silmukkaa (näistä tulee siis etualahelmat), mutta loin heti niiden tilalle molemmille puolille 12 silmukkaa, joilla jatkoin raitojen tekemistä vielä kuusi kertaa (x 4 krs). Tässä kohden tehdään siis selkää ja hihojen takaosia. Hihansuissa tein kolme silmukkaa ainaoikein. Tee lopuksi vielä valkoisella yksi kerros oikein ja yksi nurin.

Niskassa jätetään 50 silmukasta 30 odottelemaan ja tehdään toinen puoli lopuilla 20:llä. Tarkoituksena on nyt saada aikaan olkapäältä kainaloon asti etukappaletta. Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään 1 s joka kerroksella, kunnes silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Jatka lisäämättä, kunnes väriraitoja on työn alusta lähtien 17 kpl. Hihansuissa tein edelleen kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 2

Hiha on nyt valmis käännettäväksi eteen. Silmukoin ensin yhteen puikoilta 10 silmukkaa ja toiset kymmenen puikolta ja päätellystä reunasta. En muistanut ottaa tästä puolesta kuvia, kuinka se tapahtuu, mutta toisesta puolesta on (ks. kuvat 4-6). Muista peilityöskentely.


Kuva 3

Seuraavaksi tehdään toinen puoli samoin, mutta peilikuvana: Hartialta kainaloon etukappaletta saadaan aikaiseksi jälleen 20 silmukalla (kymmenen jää vielä niskaan odottamaan). Ensin kavennetaan kaulan puolella joka kerros 1 silmukka kolme kertaa (17 s). Tämän jälkeen neulotaan kerran edestakaisin kaventamatta, ja sitten lisätään seuraavilla 6 kerroksella, joten silmukoiden lukumääräksi tulee 23. Tarkista, että raitoja on saman verran kuin toisella puolella. Muista hihansuissa kolme silmukkaa ainaoikein.

Kuva 4 

Tällä puolella päätellään ensin puikolta ja reunasta yhteen ja vasta sitten kahdelta puikolta (vrt. jo tehty puoli). Tällaiselta näytti mun päättely, mutta kannattaa tarkkailla, että päättelystä saa siistin. Muutamaan kertaan jouduin tekemään, ennen kuin tajusin, mitä kautta langan täytyy kiertää. Mulla on siis tässä sekä ylhäältä että alhaalta kaksi silmukkaa ja päättely etenee ikäänkuin siksakina: oikeanpuoleinen yläsilmukka on edellisen kerran uusi silmukka, joka nyt on tuo vasemmanpuoleinen.
Alhaalla koukkasin ensimmäisen vasemmasta reunasta ja toisen (joka on kuvassa langan alla) oikeasta.

Kuva 5

Tältä tuo edellinen solmu näyttää kiristettynä.

Kuva 6


Ja tältä, kun päätellään kahdelta puikolta. 


Lopuksi päättelin langat ja poimin muistaakseni n. 100 silmukkaa ympäri takin kauluksen muutamaan ainaoikein kerrokseen, jotta takki saisi ryhtiä ja tarpeeksi neuletta tuohon etupuolellekin. Hihansuihin virkkasin kiinteillä silmukoilla sen, mikä langasta vielä lähti pituutta tuomaan. Napin kiinnitin ja tein sille pienen lenkin. ketjusilmukoilla.

Kaikkea ei aina tarvitse tehdä totutuimmalla tavalla, vaikka se olisikin helpointa.

Jämähaaste2017, maaliskuu: jotain kotiin

Maaliskuussa luodaan palasista jotakin kotiin. Itse en ryhdy tekemään päiväpeittoa tilkkutekniikalla (Pomadalla on ihania), pallukkarahia puoliympyröistä tai mitään seinälokerikkosysteemiä, koska niille ei ole tarvetta. 

Eiku hetkinen, oisko sittenkin. Googlatessani tuli eteen aika monta ihanaa lokerikkoa, jotka voisi väsätä. Ihan pienet kangaspalat ei niihin riitä, mutta joustamatonta puuvillaa mulla onkin varastoissa isompia ikuisuuspaloja. Voisin tehdä vaikka joulukalenterin Ripaus tunnelmaa -blogin innoittamana. Tai sitten siistin lokerikon saisi helposti myös paksusta huovasta, Ja aiai, jos tarvitsisinkin keskeneräisille neulomuksille sellaista koria, johon saa järjestettyä langat, puikot ja ohjeet. Narut tulisivat sirkkarei'istä... Ei tehnyt ollenkaan hyvää googlata "felt organizer".

Sen sijaan pitäisi saada aikaan (jämistä tai muuten)
Ja ihania ovat myös (joskaan tarvetta ei ehkä ole):
  • neulojan kankainen kori (jos tähän lisäisi sirkat langoille juosta). Blogista löytyy myös monia muita kangastöitä englanninkielisin tutoriaalein.
  • tilkuista kasseja ja pusseja  tai tyynyjä Majaillaan-blogin tapaan


Ja mitä näitä nyt muita on. Täydentelen taas listaa, kun tulee mieleen. Arkistoista ei juuri löytynyt pientä kotiin, mutta yksi sitäkin tärkeämpi: sammutuspeitteen suojus. Tällaisen tarvitsis itselleenkin, kunhan nyt ensin päättää, mihin tuo sammatuspeite lätkäistään.




tiistai 28. helmikuuta 2017

Urheilutoppi

Aloitin terveellisen elämän (hah!). Mutta ainakin yritän näyttää siltä. Kolusin aika monta urheilukauppaa, mutta en löytänyt mieleisiä toppeja, joten tein sitten itse. Kaavoitin topin jostain vanhasta, ja tein muutoksia luottaen kankaan joustavuuteen. Sopivasti tämä nyt istuu myös tämän kuun jämähaasteteemaan eli harrastuksiin, vaikka onkin ihan tätä tarkoitusta varten ostettu palanen.


Ihan hyvä siitä tuli. Halusin ehdottomasti hihat, mutta suurethan ne ei saa olla, jotta on mukava huhkia. Aika paksun tein, kun yläosassa on tuplatuki eli rinnan alla sisäkankaan rypistää kasaan kuminauha, mutta ainahan mä palelen. Ei ole tullut ylenmäärin kuuma jumpassa. Tuplauksen tein vähän siitä syystä, etten jaksanut keksiä parempaa tapaa hoitaa kaula-aukkoa ja hihansuita.


Sen verran taas kolmiulotteinen ajattelu petti, että toiseen hihansuuhun tuli tuplatikin päälipuoli ja toiseen siksakmainen alapuoli, mutta ei se tuossa kuosissa ja pienenä näy. Mä luulen, että tämä oli ytimekkäästi Sports-kangas (5602461X102; EK) tai vaihtoehtoisesti Revontulet (5602228X102). Molemmat on polyesteri-elastaaneja, eli toinenkin on tulossa. Siihen pitää vain keksiä jokin muu malli, kun se on niin ohutta, etten halua siitä makkarankuorta.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Nukke saa peiton

Tein tilkkupeittoja hyväntekeväisyyteen, ja ensimmäisistä yirtyksistä tuli hieman pieniä (miten niin saumanvarat?). Meille jäi siis toinen näistä mineistä nuken kantokoppaan


Hieman kierohan se on, mutta menee leikeissä kuitenkin mukavasti. Erittäin yksinkertaistetut tilkkuilun ohjeet löytyvät tuosta toisesta tilkkutäkkipostauksesta. Kankaat on aikoinaan ostettu EK:n palalaareista, resorin alkuperää en muista. Tällaisessa 33 x 43 cm -lopputuloksessa onnellista on se, että 50 cm leveää resorituubia ei tarvitse jatkaa, vaan sen voi kantata pyörönä ilman saumoja.