sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Paluu vanhaan: tuolien päälliset

Ruokapöydän tuolien päälliset alkoivat näyttää hajoamisen merkkejä jo pari vuotta sitten. Vuosi sitten tilanne alkoi olla katastrofaalinen ulkonäön suhteen. Ja siltikin meni näin pitkään, ennen kuin sain tehtyä asialle jotain. Pyysin joululahjaksi siskoja (ja siskoksi luettavaa pikkuserkkua) niitinrepimistalkoisiin. Mulle tämä vaihe oli se projektin hidastaja, sillä testasin niittien repimistä yhdestä tuolista jo vuosi sitten ja jäin välttelemään koko hommaa.


Kankaan tilasin EK:sta. Sen toimitusajaksi luvattiin kuusi viikkoa, mikä sekin on himmentänyt haluja ryhtyä puuhaan. Kotiin se kuitenkin tuotiin viikossa. Ompeluryhmästä kyselin keinonahan ompelemiseen vinkkejä, ja heti listan kärjessä oli etsiä varuiksi lähimmän suutarin numero. Mun Elna jaksoi kuitenkin tosi hienosti tämän uuden aluevaltauksen. Keinonahan leikkaaminenhan on mukavaa puuhaa, eikä ompelemisen muutamaa saumaakaan tarvinnut ekan kerran jälkeen pelätä. Kunhan jaksoi hitaalla polkea eteenpäin ja varsinkin tikeissä olla tarkka. Lopputulos ei täydellinen ole, mutta huomattavasti parempi kuin lähtökohta.
Toinen hankalampi vaihe oli tuolien öljyäminen taaperotaloudessa. Piti löytää aikaa sekä öljyämiselle (taaperolta) että sen jälkeiselle päivän tai parin evakolle. Samalla liimasin uusimani sivupehmusteet istuinpehmusteeseen, vaikka liima ei ainakaan haissut miltään. Niittamisen hoitivatkin sitten Toinen ja isäni minun asetellessa päälliset ja äidin vahtiessa lasta. Apukäsittä ei olisi siitäkään selvitty. Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta uudeksi vuodeksi kylläkin!


Kankaana oli EK:n Napa värissä B203. Pinta on pääosin PVC:tä, mutta joukossa myös PU:ta. Hoito-ohjeena siis nihkeällä rätillä pyyhkiminen. Kahdeksaan tuoliin sitä meni yhteensä neljä metriä (leveys 138 cm), kun asetteli oikein palaset. Pääsin siis huomattavasti halvemmalla, kuin olin ounastellut, vaikka pitikin ostaa tikkilankaa erikseen (Coats Duet, nro 30). Vaaleaa puuöljyäkin (Tikkurilan Nostalgia puuöljy vaalea) löytyi vielä kaapista edelliseltä hoitokerralta. Levittämisessä oli hiukan ongelmia, mutta saavathan nuo nyt hiukan eläväpintaisia ollakin.


Aikaisemmin olin hankkinut ja leikannut Etolasta ostamani sentin superlonia sivuihin. Tämän kiinnitin vielä hyvässä kunnossa olevaan istuinsuperloniin Kiillon Akva Contactilla, jota olisi mennyt melkoisesti (yli puoli litraa), jos sitä kaupoista olisi toinen purkki löytynyt. Osan kiinnitin jollain Bison Tix -kontaktiliimalla, joka ei selvästikään pitänyt yhtä hyvin. Niitit kiinnitettiin kaikkien järjen ja käsien säästämiseksi kompressorin avulla. Ja huopatassut tietenkin uusittiin. Toivotaan, että tämä alkuperäistä paksumpi keinonahka on myös hieman kestävämpää, sillä en viitsisi heti viiden vuoden jälkeen ryhtyä (avusta huolimatta) moiseen uudestaan.

Ja tässä kaikkien kauhistukseksi lähtötilannetta. Sinänsä tykkään kyllä tuosta tammen omasta väristäkin, mutta pöytä ja tuolit maastoutuvat liiaksi samanväriseen olkkarin parkettiin, joten vaalennuskäsittely (ja suojaus) oli paikallaan.  Aika nopeasti tuo pinta kokemuksen mukaan kuitenkin kuluu tuollaisesta yltiövaaleasta vaaleahkoon. Ensi kerralla sitten reilummin laimennusta öljytessä.
 


lauantai 30. joulukuuta 2017

Joululahjat, osa 4: helppoa ja nopeaa

Tämän postauksen ajankohdaksi olin valinnut joulukuun alun, mutta enpä sitten muistanut julkaista. Ehkä olisi helpottanut omaakin lahjankeksintää, kun olisin täältä vain onkinut ideat. Piparkakkutalot sitten hätäpäissäni tein ja korkkikangasta metsästin Eurokankaista esimerkiksi tällaisiin rusetteihin:


Näitä oli kyllä mieluisaa tehdä, kun ovat nopeita ja hyvännäköisiä. Pohjalla on suorakaiteen muotoinen pala, joka on ommeltu ensin pitkittäin putkeksi, käännetty sauma keskikohtaan, ommeltu päistä kiinni, käännetty toiseen kertaan saumat sisälle ja sitten vielä tikattu päältä keskeltä. Keskimmäinen suikale on vain taiteltu ja käsin kiinnitetty. Miehen rusettiin laitoin yhdistelmän reikäkuminauha-kuminauha-nappi, jotta sen saa kaulaankin. Ei esteettisin, mutta käytössä toiminee ja on mukava päällä.


Hiuskoristeeseen eivät tavalliset pinnit tai hengettömät oikein riittäneet, mutta tällainen (Iberon tai Cailapin) hiuskoriste Prismasta toimi.


Ja sitten niihin aiemmin kerättyihin ideoihin. Villasukkasuunnitelmia tein toiseen postaukseen vuosi sitten, ja ihan hyviä lahjoja nekin ovat, mutta olen vuoden mittaan laittanut muistiin kaikkea pieniä ideoita, joita ilmestyi joulujen 2016 ja 2017 aikaan (lista päivittynee).

Nopeiksi lahjaideoiksi voisin nostaa kylpy (1 ja 2) - ja kuorintakuulat.

Miehille en koskaan keksi mitään lahjaksi, mutta jos kravatteja kaappiin pölyttymään? Aiemmin tekemistäni sytykeruusuista on kiva uusi versio jouluksi, sytykekuuset tai sytykesipsit. Ruusut ovat olleet pidetty lahja, mutta koin suurissa määrin näppien menevän helliksi.

Mukaan voi sitten jouluna laittaa kauniin pakettikorun tai mikälie on nimeltään tai tehdä tyhjistä paperirullista tähden. Himmelin tarvikkeet jos unohti kesällä leikkoa, voi kieritellä paperista. Itse en kyllä viitsis kovin isoihin töihin lähteä paperia rullailemaan. Lumihiutaleohjeita on vaikka millä mitoin, mutta en monestakaan tykkää. Näistä ylin on kiva. Huopatorttukortit vaikutti helposti askarreltavilta, mutta kun en yhtään itse tortuista välitä. Toiset kortit, joissa olisi irrotettava osio, olisi nämä magneettikortit. Kuusen alle voi paperinarusta tehdä loistavia lahjoja, ja omat kutomukset ympäröidä vaikka lahjavyötteillä (1 ja 2).

Ja sitten haluaisin ehdottomasti kokeilla makrameen tekoa, mutta aiemmin mikään malli ei ole oikein napannut. Enkä oikein osaa vielä ajatella, mitä muuta kuin seinävaatteita ja vöitä näistä tekeleistä saisi. Tämä lehtikuvio on kuitenkin tosi kiva!

Edit 11.1.2018 sytykesipsit-, paperirullatähdet-, ja lahjavyötelinkit.  

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joululahjat, osa 3: leivottu on!

Joululahjoiksi itselle ja muille leivottiin niin piparkakkutaikinaa kuin saveakin. Tämä talo jäi meille. Huomatkaa, että katon on itsenäisesti koristellut meidän säntillisyyteen taipuvainen kaksivuotias.


Lapsi sai painaa muoteilla erilaisia muotoja (ja muotopuolia), tehdä kuvioita pintaan, siveltimellä sutia väriä saveen (Tiger; Prisma) ja pujotella vähän nauhaakin.


Piparkakkutaloissa lapsen tehtäväksi jäi lähinnä kattojen koristelu ja taikinan syöminen. Tais mennä muutama namikin napaan. Kaikki edellä mainitut lakkasi kiinnostamasta viimeistään siinä vaiheessa, kun isä tuli sotkemaan valkoisten ranskalaisten pastillien joukkoon vääränvärisiä, joten minä hoidin homman säntillisesti loppuun. Näitä tuli tehtyä seitsemän.


tiistai 26. joulukuuta 2017

Toisena joulupäivänäkin ehtii toivottaa hyvää joulua ja varsinkin onnea vuodelle 2018!



Pimeässä hohtavia hamahelmiä meni keskimäärin sata yhteen lumihiutaleeseen. Päälle sudin kimalleliimaa. Ompelulangalla ripustus ja kiinni korttiin, johon painoin leimasimella hyvän joulun toivotukset. Leimasinta itseään käytiin värin sutimiseen kortin pohjaan.





Jälleen kerran totean, ettei enää ikinä tällaista projektia. 

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joululahjat, osa 2: Varma lahja

Isälle varma lahja on villasukat. Aina kelpaa ja kyllä ne myös vähintään muutaman vuoden viiveellä tulee käyttöön. Tällä kertaa mallina on Lankavan Hiillos. Ihan silmää hivelevän kauniita noista ei tullut, kun käytin jämälankoja viimevuotisista (!) sukista, mutta sainpahan pois kuleksimasta muutamaa metriä lukuun ottamatta. 


Ja helppo oli neuloa, niin kuin luvattiin.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joululahjat, osa 1: Metsäkerhon ohjaajille kiitos

Meillä on aivan huiput metsäkerhon tädit. Heille tein joulumuistamisiksi tällaiset tuubikaulurit, kun osui sopiva trikoo silmään Verson puodilta. Sisällä on havunvihreää joustokollaria muistaakseni Kangaskapinalta. Yksinkertainenhan tämä on kuin mikä, kun vain ajattelee ompelujärjestyksen (tai jaksaa lukea jonkun muun ajatelmia). Monimutkaisempaan itsetehtyyn en tällä kertaa halunnut itseäni sitoa. Eivätköhän nämä kaverikseen saa vielä jotain muutakin vietävää.


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Paitasarjaa vanhoista ja uusista

Kyllästyin jotenkin totaalisesti ompelujälkeen omissa paidoissa, joten saksin niistä Pojalle uutta vaatetta. Metsänhenkiin lisäsin uudet hihat, mutta eipä ero käytössä ihan hirveästi näy.


Sen sijaan Paapiin Jussin kanssa jälleen kerran mietin, maksaako vaivan muuttaa edes kerhopaidaksi, kun kangas on jo valmiiksi ihan nukkainen. No, helpoimmilla hihan- ja helmansuilla sitten.


Kolmanneksi tein ihan uuden Ryhmä Haun Kangaskapinan trikoosta pois annettavaksi. Paidan kauluksessa meinasi käydä ohraisesti, mutta korjasin vedon tikkaamalla kaksi kertaa. Nyt kun vielä saisi valmiiksi ne samalla kaavalla (OB:n Raw Edge Details, koko 110 cm) saksittu tummempi versio, että Pojankin joululahjapakettiin pääsisi.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Vauvoja, vauvoja


Kolmas lapsi toden sanoi tämän virkkaajan kohdalla, mutta onneksi sentään herättiin! Jälleen tehtiin kerhon yhteisvoimin virkkuupeitto tulokkaalle. Aiemmat tuotokset täällä, täällä ja täällä.



perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulunodotus saa alkaa

Muutaman vuoden olen suunnitellut lapsuudesta tutun joulukalenterin tekemistä omalle Pojalle. Nyt oli pakko saada itsestään jotain irti, jotta viime vuodeksi hankitut Dublo-legot vielä innostavat. Lapsi alkaa olla myös sen ikäinen, että ymmärtää paremmin tällaisista asiosita.


Ruutukuvioinen kangas on kirpparilta, mustavalkoraidallisen ostin EK:n palalaarista lokakuussa. Se on Brother Sister Design Studion (2014). Pusseista tein hieman erikokoisia kankaiden riittävyyden mukaan. Huolittelin suun saumurilla ja käänsin, pohjasta ompelin nurkat sisään. Taakse kiinnitin nauhan keskeltä lenkin, johon ripustusnarun voi sitoa. Nauhan päillä saa sitten pussin solmuun. Nauhaa meni arviolta 12 m, mutta tämä riippuu tietenkin kankaiden paksuudesta ja pussin suun koosta. Nauha on Tokmannilta, Multifortin 7 mm:n kanttinauhaa. Numerot on tehty Kaupunkiverstaan (Helmet) vinyylileikkurilla itse väsätystä tiedostosta, ja kirjastossa prässillä painettu (suosittelen omaan silitysrautaan nähden).


Pajut on pilkottu keittiön seinälle sopiviksi pätkiksi ja kuorittu. Käsittelen ne ensi vuonna, jos tarve vaatii. Pajut yhdistin juuttinarulla, josta tein myös ripustusnarun koko kalenterille ja pusseille. FinnLumorin pallovalot on Prismasta (24 kpl:n ledit). Koko hökötyksen saa aika kivasti kasaan, kun säilytyksen aika on.


Aika monta työvaihetta ja hankintapaikkaa, mutta toisaalta työ oli näin jaoteltu valmiiksi osiin ja tuntui etenevän. Ja valmista oli jo marraskuun alussa! Ekstrana vielä tuollainen tähtijättipussi, jos jonakin vuonna ei yllätykset pikkupusseihin mahdu tai jos haluaa vaikka siipallensakin jotain joulukalenteria järjestää.


Joulun tunnelmaan pääsivät myös sohvatyynyt. Tätä Paapiin kangasta ajattelin ensin joulukalenteriksi, mutta en olisi jaksanut monta vuotta näitä örkkejä tuijotella.


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kaukalopussin uudet vaatteet

Luulin jo heivanneeni Pojan vauva-ajan fleecehirvityksen mäkeen, mutta ennen kuin aloin etsiä uutta, kävin vintin laatikot läpi. Sieltähän se löytyi. Harmistus. Ei antanut luonto myöten a) käyttää vanhaa nyppyistä, ankeaa pussia tai b) ostaa uutta, kun vanha käyttökelpoinen kuitenkin oli. En halunnut myöskään tätä projektia varten ostaa kangasta, kun pussi tulee niin lyhyeksi ajaksi käyttöön. 


Se oli sinänsä onnenpotku, sillä oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi silloin tämä kolmiokangas mun Hide Awayn rippeistä. Eurokankaasta ostettu nukattu kollari sopi materiaalina tähän aivan täydellisesti, sillä se oli tarpeeksi paksua, jotta se ei näytä vain pussilakanalta peiton päällä ja nukka pitää päällisen paikallaan fleeceä vasten. Lisäksi tuo jousti ihan inan verran, muttei kumminkaan liikaa, jotta tukikankaita ei tarvittu esimerkiksi noissa vyönrei'issä.


En nyt enää muista, miten mä tän loppujen lopuksi tuohon päälle vedin, mutta alkuperäisen idean päälletikkaamisesta vaihdoin aika nopeasti kuitenkin purkamiseen, kun kankaita oli kuitenkin tosi paljon. Kaikkia saumoja en ottanut auki ja se tuotti pientä palapeliä, mutta lopulta tulos oli kuitenkin siistimpi, kuin osasin odottaa. Viimeiseksi leikkasin aukot turvavöiden paikalle ja ihan käsin kävin kaikki reunat läpi. Se oli poikkeuksellisen kivaa, kun tällä hetkellä ei jotenkin inspaa istua ompelukoneella, vaan mieluummin sohvalla. Ehkä se on tämä pimeä vuodenaika.

Ja tässä sitten se alkuperäinen, jonka kuva valehtelee huomattavasti siistimmäksi. Ja nuo muokatut on sitten tasapainon säilymisen vuoksi jostain syystä tärähtäneitä...




maanantai 13. marraskuuta 2017

Pisaranmuotoinen imetystyyny

Kylläpä tämäkin on odottanut luonnoksissa sitä, että piirtäisin tuon kaavan paperille ja skannaisin sen muidenkin iloksi. En vain saa aikaan näitä juttuja, joten kukin voi vapaalla kädellä sommitella tyynynsä, jos sellaista halajaa.

Tein ystävän pyynnöstä imetystyynyn pisaranmuotoiseksi. Omanihan oli jonkinlaisen levähtäneen kuunsirpin tapainen (ohje). Tällä kertaa ostin kierrätyksestä vanhan tyynyn, josta hyväksikäytin täytteen, sillä koin säkkituolin styrox-rakeiden olevan liian kahisevia. Vauvat taitaa tykätä hienoisesta hälystä, mutta kuinka sen rinnalle nukahtaneen pienen saa sitten pysymään unessa, kun tuttu häly lakkaa?


Ennen tuota kirppislöytöä googlettelin hieman sisältöjä, ja muistaakseni Verkkokaupasta saa ihan merkillistä täyttöraetta, ja Etolastakin isompaa EPS-raetta. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka tuon ompelee kasaan muutamassa tunnissa, niin täyttäminen vei sitten sitäkin pidemmän ajan, koska koko olohuone piti valehtelematta imuroida kymmeneen kertaan, kun sisällöksi valitsi tuhottoman pienen styrox-rakeen. Siis sellaisen millin läpimitaltaan.


Ulommaiseen vetoketjuun en ole täysin tyytyväinen (jäi törröttämään), joten korjasin sen kaavaan toisenlaiseksi.

Tarvikkeet:
  • kangasta 80 cm sekä sisä- että ulkotyynyyn. Sisätyynyn kankaan on oltava hyvin tiheää, etteivät pienet rakeet pääse kankaan läpi.
  • Kaksi vetoketjua (15 cm + 35 cm)
  • lankaa
  • tukikangasta.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Rusettihaalarit

Näin eräässä Facebookin ompeluryhmässä peräkkäin kuvat söpöistä henkselihaalareista että rusettitaskusta. Yhdistin nämä ja tuhosin melkein kokonaan Kangaskapinalta tilaamani vadelmanpunaisen collegen. Se oli vähän liian pinkkiä Pojalle, mutta onneksi tässä nyt saa tehdä eräälle pienelle kummitytöllekin kaikenlaista tulevina aikoina.

Kun näitä työstin, tajusin ottaa myös kuvia tekovaiheesta ja kaavatkin piirsin ajatuksena ne jakaa, mutta enpä nyt sitten taaskaan päässyt ihan siihen vaiheeseen. JOS joskus saan aikaiseksi, niin liitän kuvat ja linkin kaavoihin tähän postaukseen. Koko on 68:n.


Itselle laitan nyt muistiin ohjeet:
  1. Leikkaa palat. Resoreihin eikä rusetin osiin tule saumanvaroja.
  2. Valmista taskut: Ompele taskun yläreunaan käänne. Ompele molemmat rusetin osat pitkistä sivuista (yht. 3 saumaa) ja käännä. Aputikkaa rusetin päät taskun reunoihin ja kiinnitä keskiosa käsin. Huolittele muut taskun reunat ja silitä taitteet.
  3. Valmista henkselit: silitä tukikangas puoleen henkselistä, ompele pitkät sivut ja toinen lyhyistä kiinni. Käännää. Tikkaa ympäri päältä. 
  4. Valmista etuyläosa: Tue yläreuna. Aseta oikeat puolet vastakkain niin, että vyötäröresori on kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain etuläppien välissä (sisällä). Varmista, että taitettu reuna on samaan suuntaan kuin etuläpän tuettu yläreuna. Ompele yläreuna ja sivut kiinni toisiinsa, käännä. ??
  5. Ompele etuosat toisiinsa kiinni. Ompele takaosat toisiinsa kiinni.
  6. Ompele etu- ja takaosat sivuistaan toisiinsa kiinni. Kiinnitä taskut reisien ulkosyrjälle, sauman päälle.
  7. Ompele yläosa alaosaan kiinni. Muista kiinnittää samalla henkselit takaa.
  8. Ompele lahkeensuihin resorit. 
  9. Tee napinlävet ja kiinnitä napit. Halutessasi voit kiinnittää henkselit toisiinsa takana ylhäällä tikkauksella ristiin, jotta ne eivät valu.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Jämähaaste2017, marraskuu: boksereita

Vielä on hyvin aikaa muistaa isiä ja isoisiä ja isoisoisiä itsetehdyllä lahjalla. Hahmottelin joskus vuoden alussa jämistä
Ensimmäiset sain jopa valmiiksi. Jopa tuplana.

Luulisi, että alusvaatteita varten voisi käyttää pieniäkin jämäpaloja, mutta miesten bokserit syövät kyllä suurempiakin tilkkuja. Lapsen hupparista jää kyllä kivasti palat M-kokoisiin, kun sivuihin käyttää apukangasta, mutta tuollaisten XXL-kokoisten alushousujen kohdalla taisi käydä pikemminkin niin, että niistä jäi lapsen asuun. 


Kangas on Star Warsin Ewokia, jota sai kevään puolella ainakin EK:sta ja Kangaskapinasta. Harmaa kangas on EK:sta, ja bokserikuminauhat Kangaskapinasta. Toivon vain, että tuo harmaa trikoo on tarpeeksi napakkaa, eikä heti lähde venymään.


Ohje on Kangaskapinan For Daddy with love (ilmainen, kun klikkaa kuvaketta). Ihmettelin tuon etukappaleen yhdistämistä etulahkeeseen aikani, ja sitten päättelin, että siihen on piirretty langansuunta väärinpäin. Ompelu sujui ainakin paremmin, kun laitoin paksumman pään ylös, jolloin lyhyempi etukappaleen kaari oli samanpituinen kuin etulahkeen kaari.


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Syksyn haalari Softshellistä: pisaroi

Kuten arvelinkin, valkoiset haamut oli aika pian harmaita huolimatta ulkoilukangasluokituksesta. Onneksi tuo lapsi kasvaakin sellaista tahtia, ettei niin hirveästi harmita pinttyneet tahrat. Edellisen haalarin tein muutenkin pääasiallisesti pihalla käytettäväksi, kun sattui olemaan housut ja takki kauppavaatteiksi.


Kyllä mä silti tällä kertaa ostin värillisesti vähän vähemmän arkaa kangasta. Tämä softshell on EK:sta viime vuoden marraskuulta, eikä ollut mitenkään kovin hintavaa (tai ainakaan hintavampaa kuin Kangaskapinassa). Huppuun piilotin viimeiset kunnolliset Siirtolapuutarhan palaset, jotka olivat jääneet yli äitiyspakkauksen makuupussin päällisestä ja kantorepun pussukasta.


Kaavana on aivan sama OB:n Softshell (4/2015), mutta koko on vain 98. En muista, muokkasinko itse pienemmästä isompaan ja hieman leveämmäksi, koska tämä on antanut odottaa valimistumistaan jo tovin. Joka tapauksessa näin isossa koossa tuollaiset pitkät vetoketjut alkavat näyttää jo hassuilta ja saavat puvun kupruilemaan. Sen ainakin huomaan kuvista, että hupun vuoritin kokonaan.



Ja sen, että en vielä tässä vaiheessa ole ommellut lumilukkoja hihojen ja lahkeensuiden sisäpuolelle, ja siksi ovat noin pitkät.



Nyt tämä onkin jo pakattu vintille liian pienenä. Että seuraavaa kaavaa metsästämään, kun en jaksa ikuisesti vain suurennella edellisestä.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Materiaalikokeilu

En nähnyt pakottavaa tarvetta uusia meidän ruukkuja, mutta halusin kokeilla korkkikangasta, kun siitä kaikki nyt kohkaavat. Sain jopa samana päivänä aikaiseksi tämän pussin, sillä se vaati vain mittailua ja kaksi saumaa. Näin yksinkertaisessa touhussa ei haitannut, vaikka laskut eivät pitäneet, ja jouduin pystysauman kerran purkamaankin hutiloituani. Yläreunan vain käänsin.


Pitkän tikin purkamisen kangas kesti ainakin näin, kun kohta ei joudu rasitukselle. Olen nähnyt tästä ihania laukunpohjia, mutta täytyy sanoa, että mun käytössä sellainen laukku kestäisi kaksi kertaa. Sommittelin tästä viholle kansia, mutta totesin taitoksen alkavan murentua. Jos siis käytte tätä Eurokankaasta ostamassa, kannattaa pyytää rullalle taittelun sijaan. Ja miettiä, mihin tätä käyttää.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Roikkuu ja riippuu

Blogin pitäminen on monta kuukautta ollut aika kaukana oleellisista asioista. Tauolla olen huomannut, että pärjään ihan hyvin ilmankin. Ainoastaan se harmittaa, että kangas- tai lankakaupassa omasta blogista voi aina tarkistaa menekit ja ohjeet kätevästi, mutta viimeaikaisista töistä ei olekaan tietoa, kun sitä tarvitsisi. Ajallaan vain voisi tehdä kaikkea muutakin kuin kirjoittaa jo tehdystä. Blogi roikkuu nyt vähän ilmassa, mutta viimeistelen ainakin puolivalmiit tekstit valmiiksi, ettei aloitettu työ valu hukkaan. Ehkä siirryn instaan.

Kummitytön ristiäislahjaan lähti kesällä tälläinen riiputin, ja testikappaleestakin tuli tarpeeksi hyvä meille. Etsin malleja verkosta, piirsin pojan paitakaavaan summittaisesti sopivan mallin ja annoin isälle. Takaisin tuli neljä vaneriversiota (0,7 mm) hiottuina. Että niin paljon nämä ovat mun tekemiä.


No, kävin mä sentään kaupassa ostamassa maalit ja sudin ne pintaan. Hiuksina on Tikkurilan Helmi 30 puolihimmeää mustaa, poskissa Rust-Oleumin Chalky Finish Kalustemaalia roosana ja päällä muutama kerros puolihimmeää Tikkurilan Kiva 30 -lakkaa. Noista poskista sai mukavan rusottavat, kun hieman hiekkapaperilla pyyhkäisi roosan maalaamisen jälkeen.

Takana tietenkin hiukset jatkuvat, ja tyttö sai niskaansa tatuoinnin päivästä, kellonajasta, painosta ja pituudesta.

tiistai 1. elokuuta 2017

Jämähaaste2017, elokuu: jotain kouluun

Tässä kuussa olisi ollut vain taivas rajana! Koulussa käymiseen kun tarvitsee koulutarvikkeita penaaleista reppujen kautta liikuntavaatteisiin, mutta myös mitä tahansa sisä- tai ulkotaminetta. Kerhot lasketaan myös, niin kuin opistot ja monenmoiset muutkin kurssit. Ja elämänkoulussa sitä vasta valinnanvaraa onkin, jos fyysisen koulun ovet eivät kutsu. 

Oma ompeluintoni alkaa pikku hiljaa palailla, vaikka koneisiin en olekaan koskenut. Mutta varovaisesti olen ajatellut, että ehkä sitä sittenkin voisi. Tähän mennessä olen kuitenkin tyytynyt vain hieman virkkailemaan ja puutöihin. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin tehdä:

pikkureppu itselle (Villa & Villan ohjeella)
kahden sauman penaali (Katkeamaton ompeluketju) 
helppo neljän sauman -penaali (Katkeamaton ompeluketju)
kynäkotelo kalenteriin  kuminauhalla.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ärsytysompeluita

Olen kärsinyt ompelujumista. Tai ainakin siltä tuntuu, vaikka ainahan sitä jotain valmistuu. Ois niin paljon ommeltavaa ja muuta tehtävää, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Ja sitten oli lomaa ja ajauduin siihen löysyyden tilaan, joka ei taida mulle sopia ollenkaan. Teen joko paljon tai sitten en ollenkaan.


Yhden ärsytyksenpuuskan seurauksena yritin pojalle yöpaitaa talvea varten. Saattoi syynä olla myös kangaskauppakäynnin jälkeinen morkkis. Ei onnistunut ei. Paita on aivan liian pitkät, hihat pitkät ja liian kireät resorit, ja kauluksen resori aivan liian löysä. Kaikki tietenkin korjattavissa, jos viitsin.

Näistä tuo seepra (mitä mä mietin tuon värin kanssa?) on Jättirätistä. Vihreät osat Kangaskapinasta. Paidan kaavana Blaablaa epäonnisesti muunneltuna (1/2016), leggaritkin on jostain OB:stä. Molemmat koossa 104, vaikka housut on selkeästi pienemmät.

Joskus aiemmin myös ärsytti - ompelin ihan vain saadakseni valmiiksi alusasukerraston syksyksi. Silloin onnistuin. Kaavoja en muista, mutta varmasti ajattelin silloinkin kokoa 104. Kangas oli Käpysen vuoden ensimmäisen Kankaiden yön merinoyllätyspussista